Videomarkkinointi 2020-seminaari: rohkeus puhutti digimarkkinoinnin tekijöitä
Blogi

Videomarkkinointi 2020-seminaari: rohkeus puhutti digimarkkinoinnin tekijöitä

keskiviikko 10. huhtikuuta 2019

Maaliskuun lopulla Nosturille kerääntyi suuri joukko digimarkkinoinnin tekijöitä kuulemaan neljää markkinoinnin ja viestinnän ammattilaista Videomarkkinointi2020-tapahtumaan. Tapahtuman järjestäjä oli Videolle-toimisto, joka on ansiokkaasti järjestänyt vastaavanlaisia seminaareja aiemminkin. 

Tämänkertaiseksi otsikoksi oli valikoitunut: “Miten voittaa huomiosota”. Teemoina olivat yrityksen arvomaailman kommunikointi asiakkaille, yritysaktivismi, vaikuttajamarkkinointi sekä riskinotto viestinnässä ja markkinoinnissa. Suunniteltua tai ei, yläotsikkoa suuremmaksi teemaksi muodostui lopulta rohkeus, joka toistui jokaisen neljän puhujan puheenvuorossa.

Brändi rohkeasti kohdeyleisön käsiin 

Iltapäivän aloitti Reiman brändi- ja markkinointijohtaja Topi Lintukangas. Lasten ulkovaatteita valmistava Reima oli omassa markkinoinnissaan lähtenyt tuomaan oikeiden lapsiperheiden tarinoita esiin ja samalla myös rohkaisemaan ihmisiä huomaamaan jokaisen kaupungin tarjoamat mahdollisuudet ulkoiluun ja pieneen seikkailuun. 

Siis tarinoita, eikä tuotetietoutta. Äänessä ihminen, ei yritys.

Lintukangas kuvaili, miten maailma on menossa valitettavasti juuri toiseen suuntaan, kuin mihin Reima sen haluaisi menevän. Perheet ovat yhä kiireisempiä ja tekevät vähemmän asioita yhdessä. Lapset viettävät yhä vähemmän aikaa ulkona ja enemmän sisällä eri ruutuja tuijottaen. Reima haluaisikin tuottaa positiivista yhteiskunnallista muutosta ja herättää keskustelua aiheesta.

Markkinoinnin tulokset Reimalla olivat olleet rohkaisevia. Lintukangas kannusti yleisöä rohkeuteen ja viemään brändiä oman kohderyhmän käyttöön. Reiman kampanja, joka koostui perheiden arkea ympäri Euroopan kuvaavasta videoiden sarjasta, oli otettu erinomaisesti vastaan myös yrityksen sisällä. Henkilöstö oli kokenut ylpeyttä viestistä, jota Reima kampanjassaan vei eteenpäin. Se koettiin tärkeäksi. Innostus ja ylpeys näkyi myös Lintukankaasta, kun hän kertoi kampanjan taustoja.

Yritysaktivismia vai woke washingia?

Toisena lavalle nousi yritysvastuuverkosto FIBSin Riikka Leppänen. Yritysaktivismista puhunut Leppänen tarjoili yleisölle ainakin termin woke washing, eli kun yritys esittää ulospäin yhteiskunnallisesti vastuullista ja valveutunutta toimijaa, mutta todellisuudessa sen päivittäisessä tekemisessä näkyvät arvot ovat ristiriidassa tämän julkisuuskuvan kanssa. Valheen tie on yleensä näissä tapauksissa lyhyt ja Leppänen esitteli useamman tapauksen maailmalta, jossa ylevä kampanja on totuuden selvittyä kääntynyt yritystä vastaan. 

Mielenkiintoinen oli myös tutkimustulos, jonka mukaan yli 80% suomalaisista odottaa yritysten ottavan kantaa yhteiskunnallisiin asioihin ja että yrityksillä koetaan olevan enemmän vaikutusvaltaa näissä asioissa kuin kansalaisjärjestöillä tai presidentillä. Trendi on selvä ja korostunee tulevaisuudessa. Kun politiikka painii uskottavuusongelmien kanssa ja luottamus poliitikkoihin murenee, suomalaiset odottavat yritysten johtajista yhä vahvempia kannanottajia yhteiskunnalliseen keskusteluun. Kannanotoista tulee odotusarvo ja yrityksiltä vaaditaan näkemystä sejä avointa keskustelua tärkeistä aiheista.

“Kelaa, et nää tyypit käyttää vanhaa ilmalämpöpumppua - joka päivä!”

Kolmantena puhunut vaikuttajamarkkinointiyhteisö Troot Networkin toimitusjohtaja Joona Haatainen kertoi sinänsä mielenkiintoisen casen, jossa he olivat lähteneet markkinoimaan Arman Alizadin kanssa ilmalämpöpumppuja. Hieman kaukaa haetun tuntuinen yhdistelmä oli kuitenkin toiminut erinomaisesti.

Kampanjan ehdottaminen oli varmasti vaatinut rohkeutta – samoin idean ostaminen asiakkaan toimesta. Kyseessä oli videoiden sarja, jossa Arman vieraili uudesta ilmalämpöpumpusta haavelevien perheiden kodeissa juttelmassa, noh, ilmalämpöpumpuista. Tästä prosessista ja voittaneista argumenteista olisin kuullut mielelläni lisääkin.

Mutta oleellisempi asia oli se, mitä kampanjan taustalla tapahtui. Hieman vinksahtaneen kuuloinen kampanja olisi nimittäin voinut helposti päätyä anekdootiksi yrityksen virkistyspäiviin otsikon “Tällaistakin joskus tehtiin” alle. Mutta kampanjalle tehtiin todella tarkka road map. Kulku mietittiin yksityiskohtaisesti läpi koko yrityksen myyntiorganisaation kanssa ja sille asetettiin tarkat mittarit. Sosiaalisen median osalta luotiin tarkka suunnitelma ja liideille seuranta. Kampanjan arvoa ei laskettu syntyneissä kuluissa, vaan sen aikaansaamassa kaupassa.

Kaikkia ei voi miellyttää

Iltapäivä oli kääntynyt jo illaksi, kun viimeisenä lavalle nousi toimittaja Ina Mikkola. Mikkola puhui suoraan rohkeudesta ja riskinotosta. Ehkä ne mielenkiintoisimmat ajatukset nousivat Mikkolan oman suhtautumisen aikanaan muuttaneesta oivalluksesta, että kaikkia ei voi, eikä pidä miellyttää. Riittää, että joku ryhmä tai jotkut ihmiset pitävät tekemisiäsi arvokkaina. Se on ajatus, jota moni yritys voisi useammin miettiä. Jos joka kerta ajattelee innostavan idean saadessaan, että on olemassa joku ryhmä, joka ei tästä ehkä pidäkään, ei varmastikaan saa aikaiseksi mitään tähdellistä. Paljon tärkeämpää onkin puhutella sitä itselle tärkeintä kohderyhmää aidolla tavalla.

Lopussa yleisöstä nousi kysymys siitä, miten ajatus rohkeudesta sopii B2B-markkinointiin. Itselleni kysymys kirkasti yhden tärkeimmistä asioista, kun puhutaan yritysten rohkeudesta.

Yrityksellä ei ole mielipidettä tai moraalia

Ajatus rohkeudesta kiteytyy mielessäni uskallukseen olla aito ja henkilökohtainen. Päivän aikana puhujat kertoivat lukuisista onnistuneista ja epäonnistuneista kampanjoista, joissa yritys oli pyrkinyt ottamaan kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Onnistumiset erotti epäonnistumisista se, että niissä oltiin aitoja ja henkilökohtaisia. Vaikka yritys olisi miten suuri ja merkittävä, sillä ei voi olla mielipidettä tai moraalia, joka olisi irrallaan yrityksessä työskentelevistä ihmisistä – erityisesti johdosta. Vastaavasti yritys ei voi irtisanoutua johtajan mielipiteistä. Ne ovat väistämättä yhtä, halusi sitä tai ei.

Siksi kysymykseen rohkeudesta B2B-sektorissa vastaukseni olisi ollut, että se on ihan sama kuin missä tahansa muussakin kontekstissa. Loppujen lopuksi yritystenkin välillä ihminen puhuu ihmiselle. Ihminen ostaa ihmiseltä. Joku siellä yrityksessä on, joka päättää, miten hän toimii ja ajattelee, koska yritys ei piru vieköön sitä itsekseen tee.

Kun yritys lähtee tekemään yhteiskunnallista vaikuttamista, joka ei enää liity sen omaan toimialaan, ei puhuta yritysvastuusta vaan yritysaktivismista. Tästä on olemassa hienoja esimerkkejä, kuten vaikka Finlaysonin naisten yhdenvertaista asemaa korostavat ja paljon julkisuutta saaneet kampanjat.

Mutta miksi Finlaysonin kampanja tuntuu luontevalta ja joku muu vastaava kampanja yhdentekevältä ja irralliselta? Mikä saa yrityksen ylipäätään tarttumaan yhteiskunnalliseen aiheeseen, joka ei liity heidän tekemiseensä mitenkään? Vastaus on edelleen sama.

Ihminen ja hänen rohkeutensa olla aito.

Finlaysonilla Jukka Kurttila koki asian aidosti niin tärkeäksi, että hänen oli pakko nostaa se julkiseen keskusteluun. Se ei ollut temppu markkinoida yritystä, vaan aito pyrkimys vaikuttaa näkemäänsä epäkohtaan. Hän ei välittänyt siitä, että kaikki eivät tule kampanjasta pitämään. Hänelle riitti, että osa tulee. Asia oli hänelle niin tärkeä, että siitä tuli Finlaysonin asia.

Yritysaktivismia aidoimmillaan.

Aitous voittaa aina

Suoranainen yritysaktivismi saattaa vielä toistaiseksi olla harvemmalle yritykselle ajankohtainen asia, vaikka paine siihenkin tulee kasvamaan lähitulevaisuudessa. Sama ajatus rohkeudesta olla aito ja henkilökohtainen pätee kaikkeen yritysten tuottamaan sisältöön ja myös preesensiin digitaalisessa maailmassa. Kun ihminen puhuu edustamalleen yritykselle tärkeistä asioista, tulisi siitä huokua samanlainen innostus – jopa pieni liikutus – kuin Topi Lintukankaasta hänen kertoessaan Reiman halusta innostaa perheitä liikkumaan ulkona yhdessä.

Se ei ollut ulkoa opeteltua. Se ei ollut markkinointimiehen puhetta (vaikka teknisesti olikin!). Hetkeäkään ei tullut fiilis, etteikö se olisi arvo, jota Reima oikeasti halusi välittää. Se oli aihe, josta Lintukangas halusi puhua. Ei pelkästään Reima, vaan Topi.

Vastaavasti ne kerrat, kun olen nähnyt sisältömarkkinoinnin jäävän puolitiehen, yksi syy on ollut yrityksen pyrkimys puhua asiasta, josta se on kuvitellut, että pitää puhua. Asia on määritelty yritykselle tärkeäksi, mutta kukaan yrityksessä ei ole kokenut sitä tärkeäksi. Ei olekaan ollut sanottavaa, jolloin keskustelu tukahtuu alkuinnostuksen jälkeen. Tai ollaan yritetty olla jotain, joka on vastoin yrityksen DNA:ta ja osaamista. Näin kävi esimerkiksi kerran, kun eräs suomalainen insinöörilähtöinen yritys päätti haluta olla mediatalo.

Mistä sinä ja henkilöstösi siis oikeasti välitätte? Mistä teidän porukalla on sanottavaa? Mistä jaksatte puhua tunti toisensa jälkeen silmät loistaen? Miksi yritys on olemassa? Mikä on roolinne tässä yhteiskunnassa? Olkoon vastaus kuinka arkinen tai karu, älkää yrittäkö olla muuta vain siksi, että kuvittelette kohdeyleisönne haluavan kuulla sen. Löytäkää ensin jo olemassa oleva heimonne. Puhukaa heille. Tehkää oikeita asioita heidän kanssaan. Muut tulevat kyllä perässä.

Oli agendanne mikä tahansa, aitous voittaa aina tyhjät lauseet.

Haluatko kuulla lisää, miten voit parantaa liiketoimintaasi digitaalisilla ratkaisuilla? Tilaa Creunan uutiskirje ja saat uusia ideoita suoraan sähköpostiisi noin kerran kuussa!